Toimitalo on avustustyön päämaja ja perustajansa viimeinen leposija
Kalkutta, Tammikuu 2015
Avustusjärjestön työntekijän ainoa kelpoisuusvaatimus on "rakastava sydän ja palvelevat kädet" (Äiti Teresan oma määritelmä). Kolme sinivalkoiseen sariin pukeutunutta naista kävelee rinnakkain jalkakäytävää AJC Bose Roadilla, pari kilometriä Kalkutan keskustasta kaakkoon. Samanlaista asua käytti aikoinaan tunnettu hyväntekijä Äiti Teresa. Naiskolmikko tulee talosta, josta heidän esikuvansakin lähti avustustyöhön köyhien pariin. Siniharmaa rakennus hotelli Heavenin naapurissa tuskin herättää ohikulkijoiden huomiota. Ulko-ovea on etsittävä. Se löytyy kapealta sivukujalta. Torstai ei ole vierailupäivä, mutta sisään pyrkijät ohjataan peremmälle. Kaksi vapaaehtoistyöntekijää ottaa tulijat vastaa. Äiti Teresan perustama järjestö Missionaries of Charity on toiminut tässä talossa alusta alkaen. Korkeaa keskushallia ympäröivät työ- ja asuinhuoneet neljässä kerroksessa. Yksi ovista vie pieneen museoon. Siellä voi tutustua Äiti Teresan työhön ja elämäntarinaan. Esillä on hänen henkilökohtaisia tavaroitaan, kuvia ja puheita vuosien varrelta. Lähes kaikki vieraat viettävät hiljaisen hetken hautapaaden äärellä. Kiinnostavin huone on kuitenkin hiljentymis- ja hartaustila. Sitä hallitsee suuri hautapaasi keskellä lattiaa. Marmorikannen päälle on koottu keltaisista kehäkukan terälehdistä teksti "I thirst for love". Muistolaatta kukka-asetelmien välissä kertoo tiedot vainajasta. Paaden alla on Äiti Teresan viimeinen leposija. Mustiin pukeutunut intialaisnainen on polvistunut rukoilemaan muistomerkin vierelle. Hän pitää molemmin käsin kiinni paadesta. Vastapäätä kolme miestä osoittaa seisten kunnioitustaan vainajan muistolle. Ikkunasta avautuu näkymä vilkkaalle kadulle. Sen takana liehuvat punaliput sirppeineen ja vasaroineen muistuttamassa Kalkutan vuosikymmeniä kestäneestä marksilaishalllinnosta. Hiljentymistila sopii pienimuotoisiin hartaushetkiin. Toinen vieraita kiinnostava paikka löytyy aulan vastakkaiselta puolelta. Portaat johtava toiseen kerrokseen avoimen oven eteen. Kymmenen neliön huonetta voi katsella kynnyksen takaa, mutta sisään ei saa mennä eikä valokuvia ottaa. Kaksi isohkoa ikkunaa antaa tilaan hyvin valoa. Oikean seinustan täyttävät kulunut puupintainen ruokapöytä ja penkki sekä tumma kirjoituspöytä. Hyllykössä on tilaa kirjoille. Vastapäistä seinää kalustavat ruskea vaatekaappi ja putkijalkainen rautasänky. Ohut patja on sijattu ruutupeitteellä. Valkoisilla kiviseinillä roikkuu muutama pieni taulu. Yhden yläpuolella on krusifiksi. Tämä huone toimi Äiti Teresan kotina ja työtilana vuosikymmenien ajan. Talossa palvelevat sisaret vilahtelevat aulassa. Pysäytän yhden heistä ja kysyn, onko henkilökunnan joukossa ketään, joka on tuntenut Äiti Teresan ja työskennellyt hänen kanssaan. Haluaisin aikalaistodistuksen suuresta hyväntekijästä. Sisar lupaa selvittää asiaa ja katoaa. Hetken kuluttua paikalle saapuu vanhempi sisar ja kättelee. Esitän asiani. - Voimme keskustella yksityisesti, mutta julkisuuteen emme anna lausuntoja. Sääntömme ovat sellaiset, hän sanoo. Äiti Teresan järjestöön kuuluvat työntekijät tunnistaa valkoisesta asusta - sarista, jonka reunoja kiertää sininen nauha.
