Taksi Vientianeen
Pimeän illan kyyti koettelee sekä matkustajaa että kuljettajaa.
Vientiane, Marraskuu 2011
Eläkeiän ohittanut bussinrämä tyhjentää lastinsa Ystävyyden sillan raja-asemalle Mekongin rannalla. Laosilainen taksimies tulee iholle ja tuputtaa pimenevässä illassa kyytiä kaupunkiin. Viisumiluukulle ei tunnu olevan muita tulijoita. Fiksut ovat hankkineet matkustusasiakirjat etukäteen.
Se esikuvana on ollut Pariisin Riemukaari.
lisi pitänyt sittenkin valita tuktuk-kyyti. Siitä ainakin pääsisi hyppäämään tarvittaessa ulos. Asiakas haparoi kädellään taksin ovea. Onkohan tässä aukaisukahvaa lainkaan? Vivun tapainen tuntuu sormissa, mutta aukeaako ovi sisältä päin? Vauhdissa ei uskalla testata. Kyydittävä kaivaa kynän ja paperia. Hän kirjaa ylös vähäisiä maamerkkejä, joita vilahtelee tien reunassa: bensa-asema, M-phone, Unitel, Lao Tobacco, Dental Clinic... Edessä on liikenneympyrä. Taksi jatkaa suoraan eteenpäin. Katuvalot lisääntyvät. Talot tien reunalla kasvavat, mainosvalot suurenevat: Paris Coctail bar, Korean restaurant... Risteyksessä oikealle avautuu pyörein lampuin valaistu leveä bulevardi. Nyt ei olla enää laitakaupungilla. Kuski pyörittää autoaan kadunkulmasta toiseen kuin eksyneenä. Mies taitaa olla aivan sekaisin. Tuolla vilahtelevat Vientiane Plazan mainosvalot, oikeassa kaupungissa ollaan. Vasemmalle jää Swedish Pizza & Baking House. Sehän oli merkitty matkaoppaan karttaankin. Ei siis olla ihan hukassa. Taas käännytään vasemmalle pimeälle kadulle ja heti perään oikealle. Auto pomppii kuin kynnöspellolla. Lopulta edessä yläviistossa kattojen päällä silmiin osuu punainen mainosvalo: "Lily Hotel". Kuljettaja kääntää minibussinsa nelikerroksisen rakennuksen eteen. Hän nousee autosta ja auttaa matkustajan kasseineen ulos. - Taisi olla ensimmäinen kyyti tähän hotelliin, maksava asiakas kysäisee helpottuneen oloiselta ajurilta. Taksimies naurahtaa ja nyökkää.
Taustalla Laosin kansallinen kulttuuritalo.