Laosilainen Sang Cheaundrae päätti yhdeksänvuotiaana lähteä munkkiyhteisöön
Vientiane, Marraskuu 2011
Munkkien makuuhuoneessa vielä harkitaan heräämistä, vaikka aurinko paistaa jo korkealta. Ruskeat silmät, kolmen millin tukansänki. Kehon peittona oranssi munkinkaapu. Olalla kangaskassi. Kädessä kirja "Pakolaisten suojelu". Tämä 19-vuotias nuorukainen tietää, mitä haluaa. Tiesi jo yhdeksänikäisenä, kun oli tehtävä elämän suurin päätös. Valittavana oli askeettinen munkinura noviisina buddhalaistemppelissä tai maalaiselämä köyhässä kotikylässä Pohjois-Laosissa. Sang Cheaundrae valitsi temppelin. Parhaat nuoruusvuotensa Laosin pääkaupungin munkkiyhteisössä asunut maalaispoika istuu pihalla puun varjossa. Hän on lähtenyt viettämään vapaata sunnuntaita kierroksella Vientianen temppeleihin. Edessään hänellä on englannin kielen oppikirja. Olkakassista löytyy Mekongin suojelutyöryhmän raportti vuodelta 2010. Kaakkois-Aasian suurin joki tarvitsee puolestapuhujia, muuten elämän edellytykset alueen asukkailla käyvät entistä heikommiksi. Mekong-joen suojelu ja pakolaisten auttaminen ovat noviisin sydäntä lähellä. Nuorukaisen tavoitteena on saada perusopinnot munkkikoulussa valmiiksi ja erikoistua sen jälkeen ympäristöasioihin. Jonain päivänä hän saattaa palata asiantuntijana kotikyläänsä opastamaan, kuinka ihmisten tulee elää ympäristöä tuhoamatta. Neuvontaa tarvitaan ihan perusasioissakin. - Jos metsästä kaadetaan puu, tilalle on istutettava uusi, jotta luonto ei köyhtyisi, hän selvittää. Sang Cheaundrae syntyi kuusilapsiseen perheeseen. Kotona ei riittänyt tulevaisuutta kaikille. Munkkiyhteisö tarjosi koulutuksen ja mahdollisuuden päästä elämässä eteenpäin. Tiedonjanoinen poika lähti kantamaan noviisin kaapua. Olivatko vanhemmat ratkaisusta samaa mieltä? Hetken hiljaisuus. - He eivät olleet vastaan, hän sanoo arvoituksellisesti. Noviisin päivä temppelissä täyttyy koulusta, buddhalaisuuteen tutustumisesta ja hartauden harjoittamisesta. Elämä munkkiyhteisössä on askeettista mutta turvattua. Rahaa ei juurikaan ole käytettävissä. Yöt nukutaan yhteismajoituksessa. Aamulla ennen auringonnousua tehdään ruuankeruukierros kaupungille. Ateriat kootaan ihmisten lahjoittamista elintarvikkeista. Sama toistuu joka päivä. Kymmenen vuotta noviisina palvellut nuorukainen ei aio jäädä munkiksi loppuiäkseen. - Viisi vuotta vielä, hän vastaa uteluun. Sen jälkeen edessä ovat jatko-opinnot ja hakeutuminen työelämään - ehkä opastamaan Mekongin asukkaita ympäristöä suojelevaan elämäntapaan. Ja maailman pakolaisistakin täytyy ehtiä kantamaan huolta. Määrätietoiselle miehelle saattavat avautua suuremmatkin ovet. Tuolloin - alle kolmekymppisenä - hän on viettänyt yli puolet elämästään munkkiyhteisössä. Sang Cheaundrae vietti sunnuntaita vierailemalla pääkaupungin temppeleissä. Eikö nuorukainen ole koskaan katunut lapsena tekemäänsä päätöstä? Leveä hymy muuttuu naurahdukseksi. - Olen, hän vastaa rehellisesti. Ilmeestä päätellen katumus ei ole kovin syvää.
